No onpas kulunut aikaa, kun viimeksi kirjoittelin Ressun kuulumisia. Ei ole mitään erityistä tapahtunut ja on ollut emäntä laiskana, mutta nyt pitänee kuitenkin ryhdistäytyä.
 Käytiin aamu lenkki tuon luistelun muodossa eli minä luistelin ja Ressu ravaili mukana. Moni voisi kai sanoa sitä laiskuudeksi, kun ei jaksa itse kävellä, mutta ajattelin Ressun saavan sillä tavoin liikuntaa. Tunti siinä luisteltiin ristiin rastiin Tuusulanjärveä ja olin jo aivan poikki ja se pikku tehopakkaus vaan pinkoi edelleen täysillä... Mistä se saa kaiken sen energian...
 Vähän tietysti jännitti miten Ressu suhtautuu, mutta se juoksi innoissaan rinnalla tai edellä. Oli totisesti mukavaa ja yksi mieskin pysähtyi sanomaan, että kylläpä minulla on kiltti ja nätti koira. En ole luistellut ollenkaan tänä vuonna (2007-2008), mutta onneksi jää oli sen verran luikasta, ettei Ressu pystynyt vetäisemään minua nurin liukastellessaan.
 Rannassa Ressu innostui kiskaisemaan itsensä irti ja sitä saikin siinä pienen tovin metsästää, kun se oli niin innoissaan jo muutenkin. Onneksi se kuitenkin on sen verran hanska hullu, että sain sen houkuteltua lapaseni avulla luokseni. Yleensä se tottelee kutsua ja pilliä, mutta olosuhteet olivat sen verran innostavat, että Reiska ihan innostui. Takaisin opin tielle siis tässä asiassa...
 Pari päivää sitten isäni huomautti minulla, että mehän harrastamme Ressun kanssa suorastaan parkouria. Sitä jäin miettimään, mutta tottahan se on. Lenkillä Ressun kanssa hypytän sen aina kaikille muureille, puunrungoille ja puiston penkkien ja kaikkien muiden sen tapaisten yli hyppiminen on lempi temppumme. Kukaan jolle olen sanonut, että lyödäänkö vetoa, että Ressu osaa hypätä tuon penkin yli, ei usko sitä. Sitten me Ressun kanssa näytämme ja kaikki katsovat suu auki. :) Myös mäkijuoksu on Resssun ja minun liikuntaharrastus.
 Tässä yksi päivä olin kaverieni, Ressun ja heidän koiriensa (toyvillakoira ja bassetti) lenkillä ja vastaan tuli sellainen melkein pysty suora kallion seinämä. Toinen pkavereistani sanoi, että hänen koiransa kyllä pystyisi kiipeämään sen. Hän yritti eikä koira kuitenkaan onnistunut. Minä sanoin, että Ressulle se on kyllä fyysisesti mahdoolista ja kumpikaan ei tosiaankaan uskonut. No, Ressuhan kiipesi sen kuin vettä vaan, vaikka kyllä ei se korkea seinämä edes ollut. Taaas sain olla niin ylpeä Ressusta. :))
 Parkour kuvia lisäilen meistä, heti kun kerkiän kuvailemaan. 8)